Vartijalintu ja tekemisen tuska

Voihan selkäryppy ja kainalopoimu, kinnaava hartia ja rypyttävä pylly.. Minulla on epäilemättä vaatekaappi täynnä ostovaatteita, joissa on vähintään yksi näistä ongelmista, mutta nyt kun olen alkanut ommella myös omia vaatteita, en pääse istuvuusongelmista yli.

Rakastuin Tyyne-Esterin Vartijalintu kuosiin jo viime syksynä. Helmikuussa sain vihdoin ostettua sitä, mutta melko pitkään se sai hautua, kun en uskaltanut siihen saksillani koskea. Sitten kun vihdoin uskalsin, meni kaikki pieleen.

Ajattelin, että kangas pääsisi varmimmin käyttöön, jos siitä tekisi jotain aivan perusjuttua, niinpä päädyin pitkähihaiseen raglanpaitaan. Yhdistin kankaan vielä perusvarmasti mustaan yksiväriseen trikooseen.

Ensimmäinen kokeilu meni aivan pieleen. Yläosa oli jostain syystä aivan liian suuri, ja kainaloihin jäi suunnaton määrä kangasta. Tätä yritin korjata tuohon keskeneräiseen työhön monin tavoin. Yritys oli kuitenkin niin tuhoon tuomittu, että ratkoja pääsi käyttöön ja oli palattava piirustuspöydälle. Lopulta käytin joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen kaavaa, ja siihen kun vertasin tuota alkuperäistä, selvisi yläosan istumattomuuden syy; se vastasi kokoa XL.. No, lopputuloksessa on nyt yhdistettynä alkuperäistä kaavaa (tämän alkuperää en edes muista) alaosassa ja kaavakirjan (koko s) yläosassa. Ihan peruspaita, takaa hieman piedempi kuin edestä.

Vieläkin ehkä inan verran liikaa kangasta tuossa yläosassa, mutta en jaksanut enää tähän puuttua. Myös kaula-aukko saisi olla hieman avarampi. Ehkäpä joskus korjailen, kunhan saan lepuutettua vähän hermojani. Nyt käyttöön tällaisena. Opinpahan nyt, että teen AINA koevedoksen, jos kyseessä on joku ihanuuskangas (laiskuudesta sakotetaan...)


Toisena tein perustopin, johon yhdistin mustan pitsin takakappaleelle. Minusta se sopi tuohon kankaaseen niin kivasti. Tässä kaavana SK 5-6/15 maksimekon kaava lyhennettynä ja hieman kavennettuna. Eikä tässäkään ilman ongelmia. Vaikka kaava oli moneen kertaan kokeiltu, nyt tuotos lerpatti kainaloista ja sivuista niin pahasti, että ratkoja pääsi taas käyttöön. Onneksi ei tällä ekrtaa ihan koko työtä tarvinnut purkaa ja kavennuksella selvisin. Sivusaumoja rypytin hieman framilonilla, jotta laskeutuisi nätimmin.

Tästä tuli kiva, vaikka helmaa saisikin ehkä hiukan vielä kaventaa. Vartijalintu siis Tyyne-Esteriltä, musta kangas koot.fi ja pitsi oman kylän kangaskaupasta. (Pitsin alla musta trikoo)

Näillä osallistun myös HommaHuoneen värihaasteeseen, jossa elokuussa aiheena murretut värit. Tuossa vartijalinnussa rakastuin nimenomaan kuosin lisäksi tuohon värimaailmaan. Sitä on ollut myynnissä monilla muillakin väreillä, mutta tämä oli minusta juuri täydellinen. Murretut värit ovat muutenkin kovasti mieleeni. Ne ovat lämpimiä ja maanläheisiä ja sopivat mielestäni hyvin ihoni ja silmieni väriin. Niistä tulee mieleen syksy, joka on yksi lempivuodenaikani (talven, kevään ja kesän ohella.. :D). Syksyn väriloisto saa hyvälle mielelle.

Lomahommia ja reissukäsitöitä

Huh  mikä kesä! Minä kun kuvittelin, että miehellä kun on yhdeksän viikon (!!) Kesäloma, sitä ehtisi itsekin vähän enemmän harrastaa, mutta mitä vielä. Ompelukoneet ovat saaneet olla melko hiljakseen. Muutama lahjaompelus tuli tehtyä, mutta nekin valmistuivat niin viime tipassa, etten edes kuvia ehtinyt ottaa.

Sen sijaan on tehty vaikka ja mitä muuta. Pihalle on hyvää vauhtia noussut leikkimökki, kasvimaa on tuottanut satoa, putkiremonttia on oltu pakosalla ja yksi wc on uusittu. Sitten on reissattu, kyläilty, ulkoiltu ja ihan vaan oltu. Iltaisin ollaan löhötty sohvalla ja otettu kiinni vanhoja sarjoja sekä aloitettu pari uutta. Ihana kesä!

Eivät nuo kädet ihan tyhjän panttina ole olleet (eivät ne varmaan osaisikaan). Autossa maiseman vaihtuessa ja sohvalla telkkua tuijottaessa voi saada myös jotain aikaan. Tilkut on aivan loistava reissukäsityö, kun eivät vie paljoa tilaa kassista ja valmistuvat nopeasti. Kesän mittaan olen ihastellut pinterestistä ruutuvirkattuja peittoja, ja tuota ihanan väristä nallelankaa oli jäänyt yli yhdestä (vielä keskeneräisestä) työstä, innostuin sillä kokeilemaan. Mielestäni se sopii juuri kauniisti noihin välisilmukoihin. Block stitchiin löysin montakin ohjetta pinterestistä (esim. Täältä). Langat novitan nallea. Itse olen laiska ja INHOAN lankojen päättelyä, joten vähän sovelsin ohjetta käänteissä ja virkkasin takaisin nurjalla sen sijaan, että olisin aloittanut uuden kerroksen alusta. Tästä johtuen silmukat menevät kerroksella hieman eri suuntiin, mutta höyryttäessä hieman tasoittuu, eikä ainakaan omaa silmää häiritse. Epäsiisti reunakin jää sauman sisään :)

Näistä syntyy peitto, kunhan tässä vielä pari reissua tehdään.

Samoista langoista syntyi myös pieni pehmopöllö 1-vuotiaan ensimmäisen sanan ("pöllö") kunniaksi. Täytteenä vanua ja pieni pussukka kuulapyssyn kuulia antamassa painoa ja rakennetta. Malli on omasta päästä, ideoita selailin taas pinterestistä. Etenkin noiden korvatupsujen jälkeen melko pölähtänyt pöllö :)

On se vähän puusta pudonneen näköinen..

Huomasin myös, että mitä kauemmin on kirjoittamatta, sitä vaikeampi on aloittaa. Aloitetaan tämä syksy siis näin pienesti.  Minä lähden nauttimaan vielä viimeisestä lomapäivästä, ihanaa alkavaa syksyä kaikille!

Kesäjuhlia

Poikien ukki täyttää 60 vuotta ja sitähän on tietenkin juhlittava. Isomman pojan juhlavaatteet on kaikki taas pieniä, ja pienemmän vielä isoja. Kauluspaidat siis paininjalan alle.

Olen omassa pukeutumisessani melko tarkka siitä, miltä vaatteet tuntuvat päällä. En voi sietää epämukavia vaatteita, jotka kiristävät, puristavat tai kinnaavat. Ehkä juuri tästä syystä en tykkää pukea poikiakaan sellaisiin vaatteisiin. Päätinkin siis kokeilla, kuinka trikoo taipuu kauluspaidaksi. Paidat pääsivät heti koekäyttöön, kun meidän pieni Peikkoprinssi täytti vuoden!

Päivänsankari hyvin silitetyssä paidassaan :D

Käpysen mysteeripussista tuli pätkä turkoosia konfettia, ja sen sävyistä lähdin ideoimaan paitoja. Isomman herran paitaan tasku, tampit ja nappilistat sai jaden sävyn. Pienemmälle sitten hieman hillitympi minttu. Molemmat malli ovat Ottobre 3/15 lehdestä, pienempi malli Zebra Run koko 80, isompi City Safari koko 104. Meidän pojat ovat pitkäselkäisiä, joten malleja pidensin jonkin verran (pienemmän kaverin paita ehkä liiaksikin, menee varmaan vielä ensi kesänäkin..). Pienemmässä kavensin myös helmaa.

Isommassa paidassa etukappaleen tikkaukset näyttäisi olevan hieman eri tasossa, mutta onneksi nämä kaverit on sen verran vauhdikkaita, ettei tuota päällä ehdi huomaamaan :D Pienemmässä mallissa värillinen nappilista nurjalla. Hihoihin lisäsin käänteet ja tampit. Taskut myös korostus väreillä. Taskun suut ommeltu koristeompeleilla. Yksiväriset kankaat ovat Jyväskylän kangaskaupasta, napit eurokankaasta.

Näillä ompeluksilla osallistun HommaHuoneen värihasteeseen, jossa kesäkuun värinä turkoosi (taisin vähän myöhästyä..) Omaan makumaailmaan turkoosi on hiipinyt melko varkain. Reilu kymmenen vuotta sitten sain isältäni lahjaksi teeman turkooseja kahvikuppeja 6 kpl. Harmitti, en pitänyt turkoosista yhtään (ja olin teini..) Mietin ja mietin, ja lopulta päätin yhdistää kupit mustiin lautasiin. Väriyhdistelmä olikin yllättävän kiva. Siitä  se lähti kasvamaan, ja ennen kuin huomasinkaan, turkoosi oli eri sävyissään vähän joka puolella. Edellisessä kodiassa rempattiin jopa makuuhuone petroolin värisillä tapeteilla.

Ja kahvit meillä juodaan edelleen niistä turkooseista kupeista, ja ne on kyllä aika kivan väriset. 

Kesämekko

Minulla on aikalailla kestojumi päällä, kuten blogin nimestä on ehkä saattanut päätellä. Se on useimmiten loppuun saattamisen vaikeutta, kun uudet projektit jo kutkuttavat mieltä.

Nyt minuun on kuitenkin tarttunut jotain pahalaatuista... Minusta nimittäin tuntuu, etten osaa enää mitään. Muutaman viikon kesäleskeyden ja sairastelun aikana en ehtinyt edes vilkaista ompelukoneen suuntaan, ja nyt kun olisi taas intoa, ei ole taitoa. Enhän minä mikään äärettömän taitava ompelija ollut ennestäänkään, mutta kyllä minä sentään jotain osasin. Nyt tuntuu, että yksinkertaisinkin asia, joka on ennen sujunut leikiten, tuottaa aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Keskeneräisten pino kasvaa odottaen taitojen uudelleen löytämistä (tai edes hermojen). Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä tältä? Söiköhän se flunssa puolet aivoistani...?

Aivoja verrytelläkseni tartuin vihdoin maksimekkokankaaseen, joka on kaapissa odotellut kesää. Tämä maksimekko-ohje (SK 5-6/15) on nimittäin niin simppeli, että edes tässä mielentilassa en kyennyt siinä epäonnistumaan.  Kangas Jyväskylän kangaskaupan ihana Cherry Blossom.

Tämä onnistui aika kivsti, vaikkei aivan täysin ilman ongelmia. Kaavaa hieman muokaten löytyi oma kokokin. Kangas on digiprintti trikoo, jossa on 8% elastaania, joten aivan uskomattoman mukava päällä. Kanttaukset samalla kankaalla ja eteen pieni rypytys.

Myös kiva pieni kesäpipo syntyi jokin aika sitten. Leikkasin Tyyne-Esterin ihanaisesta Vartijalinnusta jääneistä tilkuista muutaman kukkasen ja perhosen ja tikkailin ne Noshin mokan väriseen kide-kankaaseen. Kuvion reunat saavat rauhassa kiertyä käytössä. Malli ottobre 4/12. Se, mistä nuo vartijalintutilkut olivat peräisin odottaa ompelupöydällä sitä toista aivopuoliskoa..

Helletakki...?

Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa mökille ja minun mielestäni mökillä kuuluu tehdä käsitöitä. Mikä olisikaan rentouttavampaa ja mukavampaa, kuin lekotella laiturilla puikot sauhuten? Tällä kertaa olin kaukaa viisas, ja otin vain keskeneräisiä neuletöitä mukaan, jotta jotain valmistuisikin. Niin sain viimein valmiiksi ikuisuusprojektiksi venyneen villatakin meidän isommalle pojalle.

Syksyllä aloin tätä neuloa, jotta pikku-ukko ei palelisi pakkasilla. Villapukukelit tulivat kuitenkin ennen työn valmistumista. Edellisvuotinen villahaalari olikin onneksi vielä sopiva, joten poika ei paleltunut. Siinä katosi kuitenkin inspiraatio tähän työhön. Nyt ajattelin viimeistellä tämän ajoissa, ensi vuonna kun se villahaalari ei enää mahdu.

Poika pyysi punaista takkia, mutta eihän se minulle riittänyt (työ olisi varmaan valmistunut ajoissa, jos olisi..) Kettukarkkineuleita näkyi vuosi sitten joka puolella, ja välttämättä tahdoin sellaisen tehdä itsekin. Pitkään aikaan en ole kirjoneuleita tehnyt, joten lankojen kireyksien kanssa meinasi olla alkuun hieman ongelmaa. Lopputulos on kuitenkin päällepäin oikein nätti. Poikakin tykkäsi, vaikka ei näin helteillä suostunutkaan päälleen laittamaan :D

Ketun kirjontamalli novitalta, muuten malli on aikalailla omasta päästä. Lankana novitan seiskaveikka ja napit paikallisesta.

Olen kyllä vakaasti harkinnut villatakin vuorittamista trikoolla. Sitten se toimisi takkina sellaisenaan, tosin väliasuksi olisi ehkä liian paksu. Katsotaan nyt miltä alkaa vaikuttaa, kunhan käyttöön pääsee.

Eläimellinen pikkureppu

Meidän perhe sai kutsun erään ihanan neitokaisen 1v. synttäreille ja jotainhan hänelle piti lahjaksi tehdä. Mies sitten ehdotti pientä kassia, johon voisi pieniä aarteita pakkailla. Siitäpä ajatus. Olen monta kertaa ihastellut muiden tekemiä eläin- ja hahmoreppuja ja nyt ajattelin itse kokeilla.

Pieni pupureppu, ensimmäinen laatuaan meikäläisen paininjalan alta. Vaikeuksiltakaan ei ihan vältytty joustamattoman kankaan kanssa, mutta lopputulos oli neidille mieluisa :) malli on omasta päästä. Apua hain muutamasta valmisrepusta ja internetin inspiraatiokuvista.

Päälliskangas puuvillaa toisesta paikallisesta kangaskaupasta, vuori ikean pussilakanasta (kankaaksi ostettu), vetskari, aplikaatiotilkut (vakosamettia) ja hihnojen säätösoljet kaappien kätköistä.

Minua taisi tätä tehdessä puraista laukkukärpänen. Mukavasti vaati muutamassa kohdassa hieman ongelmanratkaisua ja aivonystyröiden herättelyä :D

Kesäisen keltaista

Jumi jatkuu, mutta sainpahan jotain keltaista aikaiseksi. Hommahuonen värihaasteen toukokuun väri on nimittäin keltainen. Keltainen on tehnyt parin viime vuoden aikana mielessäni täyskäännöksen. Ennen se oli yksi suurimpia inhokkejani. Nykyään keltainen on yksi lempiväreistäni. Johtuu ehkä osittain siitä, että keltaista käytetään tällä hetkellä paljon. Tällä kertaa ompelin keltaista kesävaatetta sekä itselle, että pienemmälle herralle. En ole oikein varma siitä, kuinka hyvin tuo keltainen minulle sopii..

Molemmissa vaatteissa  kaavoina noshin kaavat Suuri Käsityö lehdestä (numerosta 5-6/15). Nosh on sittemmin julkaissut samat kaavat sivuillaan ilmaiseksi. Oma tunika (/mekko) on tehty täysin kankaan riittävyyden ehdoilla, kangasta oli nimittäin vaivaiset 88 cm. Siksi helma hieman lyhyempi, kuin alkuperäisessä kaavassa. Myös hihoista tuli lyhyet, mutta se oli tarkoituskin. 

AAAARGH tarviin oman hovikuvaajan.. Miehellä ei riitä tähän kärsivällisyys :D

Alkuun ajattelin jättää vetoketjun takaa pois, mutta ilman sitä paidasta tuli mielestäni hieman yöpaitamainen. Varastoista löytyi tuollainen hieman pidempi pitsivetoketju. En ollut aluksi varma, kuinka tuo pitsi sopii tuohon, mutta ihan hyvä tuli.

Pienen Herran paita on sitten ihan perusteeppari. Lyhensin vain hihat.

Vasta töiden valmistuttua huomasin, että tällä kertaa kankaatkin sattuivat olemaan noshilta, pojalla perus jersey ja omassa puuvillaflamee. Noshin kaavat ovat reilua sorttia, sillä mekko on kokoa xs, ja silti kaventelin sivusta hieman paremmin istuvaksi. Myös pikkuherran paita on vielä melko reilu, vaikka onkin juuri nykyistä kokoa.

Pieni yksityiskohta (olen tullut huolimattomaksi saumuroijaksi..)