Nyt minuun on kuitenkin tarttunut jotain pahalaatuista... Minusta nimittäin tuntuu, etten osaa enää mitään. Muutaman viikon kesäleskeyden ja sairastelun aikana en ehtinyt edes vilkaista ompelukoneen suuntaan, ja nyt kun olisi taas intoa, ei ole taitoa. Enhän minä mikään äärettömän taitava ompelija ollut ennestäänkään, mutta kyllä minä sentään jotain osasin. Nyt tuntuu, että yksinkertaisinkin asia, joka on ennen sujunut leikiten, tuottaa aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Keskeneräisten pino kasvaa odottaen taitojen uudelleen löytämistä (tai edes hermojen). Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä tältä? Söiköhän se flunssa puolet aivoistani...?
Aivoja verrytelläkseni tartuin vihdoin maksimekkokankaaseen, joka on kaapissa odotellut kesää. Tämä maksimekko-ohje (SK 5-6/15) on nimittäin niin simppeli, että edes tässä mielentilassa en kyennyt siinä epäonnistumaan. Kangas Jyväskylän kangaskaupan ihana Cherry Blossom.
Tämä onnistui aika kivsti, vaikkei aivan täysin ilman ongelmia. Kaavaa hieman muokaten löytyi oma kokokin. Kangas on digiprintti trikoo, jossa on 8% elastaania, joten aivan uskomattoman mukava päällä. Kanttaukset samalla kankaalla ja eteen pieni rypytys.
Myös kiva pieni kesäpipo syntyi jokin aika sitten. Leikkasin Tyyne-Esterin ihanaisesta Vartijalinnusta jääneistä tilkuista muutaman kukkasen ja perhosen ja tikkailin ne Noshin mokan väriseen kide-kankaaseen. Kuvion reunat saavat rauhassa kiertyä käytössä. Malli ottobre 4/12. Se, mistä nuo vartijalintutilkut olivat peräisin odottaa ompelupöydällä sitä toista aivopuoliskoa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti