perjantai 17. kesäkuuta 2016

Kesämekko

Minulla on aikalailla kestojumi päällä, kuten blogin nimestä on ehkä saattanut päätellä. Se on useimmiten loppuun saattamisen vaikeutta, kun uudet projektit jo kutkuttavat mieltä.

Nyt minuun on kuitenkin tarttunut jotain pahalaatuista... Minusta nimittäin tuntuu, etten osaa enää mitään. Muutaman viikon kesäleskeyden ja sairastelun aikana en ehtinyt edes vilkaista ompelukoneen suuntaan, ja nyt kun olisi taas intoa, ei ole taitoa. Enhän minä mikään äärettömän taitava ompelija ollut ennestäänkään, mutta kyllä minä sentään jotain osasin. Nyt tuntuu, että yksinkertaisinkin asia, joka on ennen sujunut leikiten, tuottaa aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Keskeneräisten pino kasvaa odottaen taitojen uudelleen löytämistä (tai edes hermojen). Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä tältä? Söiköhän se flunssa puolet aivoistani...?

Aivoja verrytelläkseni tartuin vihdoin maksimekkokankaaseen, joka on kaapissa odotellut kesää. Tämä maksimekko-ohje (SK 5-6/15) on nimittäin niin simppeli, että edes tässä mielentilassa en kyennyt siinä epäonnistumaan.  Kangas Jyväskylän kangaskaupan ihana Cherry Blossom.






Tämä onnistui aika kivsti, vaikkei aivan täysin ilman ongelmia. Kaavaa hieman muokaten löytyi oma kokokin. Kangas on digiprintti trikoo, jossa on 8% elastaania, joten aivan uskomattoman mukava päällä. Kanttaukset samalla kankaalla ja eteen pieni rypytys.

Myös kiva pieni kesäpipo syntyi jokin aika sitten. Leikkasin Tyyne-Esterin ihanaisesta Vartijalinnusta jääneistä tilkuista muutaman kukkasen ja perhosen ja tikkailin ne Noshin mokan väriseen kide-kankaaseen. Kuvion reunat saavat rauhassa kiertyä käytössä. Malli ottobre 4/12. Se, mistä nuo vartijalintutilkut olivat peräisin odottaa ompelupöydällä sitä toista aivopuoliskoa..







lauantai 4. kesäkuuta 2016

Helletakki...?



Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa mökille ja minun mielestäni mökillä kuuluu tehdä käsitöitä. Mikä olisikaan rentouttavampaa ja mukavampaa, kuin lekotella laiturilla puikot sauhuten? Tällä kertaa olin kaukaa viisas, ja otin vain keskeneräisiä neuletöitä mukaan, jotta jotain valmistuisikin. Niin sain viimein valmiiksi ikuisuusprojektiksi venyneen villatakin meidän isommalle pojalle.




Syksyllä aloin tätä neuloa, jotta pikku-ukko ei palelisi pakkasilla. Villapukukelit tulivat kuitenkin ennen työn valmistumista. Edellisvuotinen villahaalari olikin onneksi vielä sopiva, joten poika ei paleltunut. Siinä katosi kuitenkin inspiraatio tähän työhön. Nyt ajattelin viimeistellä tämän ajoissa, ensi vuonna kun se villahaalari ei enää mahdu.

Poika pyysi punaista takkia, mutta eihän se minulle riittänyt (työ olisi varmaan valmistunut ajoissa, jos olisi..) Kettukarkkineuleita näkyi vuosi sitten joka puolella, ja välttämättä tahdoin sellaisen tehdä itsekin. Pitkään aikaan en ole kirjoneuleita tehnyt, joten lankojen kireyksien kanssa meinasi olla alkuun hieman ongelmaa. Lopputulos on kuitenkin päällepäin oikein nätti. Poikakin tykkäsi, vaikka ei näin helteillä suostunutkaan päälleen laittamaan :D






Ketun kirjontamalli novitalta, muuten malli on aikalailla omasta päästä. Lankana novitan seiskaveikka ja napit paikallisesta.

Olen kyllä vakaasti harkinnut villatakin vuorittamista trikoolla. Sitten se toimisi takkina sellaisenaan, tosin väliasuksi olisi ehkä liian paksu. Katsotaan nyt miltä alkaa vaikuttaa, kunhan käyttöön pääsee.