sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Raitaneuleita

Marraskuu se vierähti ja joulukuukin jo pitkällä.  Hieman on ollut hiljaiselon makua tässä bloggailussa. Käsitöitä on kyllä syntynyt läjäpäin, mutta kirjoittelu on jumittanut. Sitten, jos ei tekosyitä muuten ole tarpeeksi, hukkasin myös kamerani, minkä vuoksi muutama vauvalahja ja läjä tonttulakkeja jäi kuvaamatta. Tässä kuitenkin pari neulehommaa, jotka viime aikoina valmistuneet.
































Pienemmälle pojalle olen suunnitellut raidallista laatikkomaista neuletta ja kun vähän aikaa sitten löysin alelaarista novitan ecocotton lankaa, värit pistivät heti silmään. Malli on aikalailla omasta päästä, hieman käytin apuna muutamaa eri neule - ja haalarimallia novitalta. Helmassa, hihansuissa ja kauluksessa helmineuletta, muuten sileää. Puunapit paikallisesta ompeluliikkeestä.


Värimaailmaan ihastuneena päätin toteuttaa toisen jo jonkin aikaa muhineen tarvetyön. En ole koskaan ollut mikään "hoitolaukkumutsi", vaan minulla on vaippoja, vaihtovaatteita ja pikkuautoja vähän joka laukussa. Niitä vaihtelen sitten mieleni mukaan. Tuolla meidän pienemmällä poikasella on kuitenkin allergialääke, jonka tulisi kulkea aina mukana. Ja minä olen suunnattoman hajamielinen. Ei hyvä yhtälö.









Ajattelin tehdä pussukan, jossa lääkkeet vaihtaa kätevästi laukkua, ja joka voi olla kotona esillä silloin, kun ei olla menossa. Näin ne olisivat aina saatavilla, eikä tarvitsisi arpoa, missä kassissa ne tällä kertaa ovat.. Tähän tarkoitukseenhan olisi sopinut mikä tahansa meikkipussukka, mutta tietysti se täytyi tehdä itse, juuri tätä varten. Päällinen on siis neulottu ja vuorena flanellia, (eurokankaan palalaarista). Ihanat PaaPiin Myyry-napit kiinnityksessä. Idea lähti oikeastaan pinterestissä pyrineistä "diaper clutch" tyyppisistä pienistä laukuista, ja tähänkin siis mahtuu vaihtovaipat matkaan.

Oletteko muuten koskaan yrittäneet saada kohtuullista sovituskuvaa hieman alle puolitoistavuotiaasta huonossa valaistuksessa ja puhelimen (kehnolla) kameralla? Jep, minä en oikein onnistunut... :D

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Tumput

Olen tässä pari vuotta suunnitellut neulovani kirjoneulelapaset liukuvärjätystä langasta. En ole saanut aikaiseksi. Kun nyt syksyllä kaivelin sitten talvivarusteet esiin, jokaisesta hansikasparistani oli toinen kadonnut. Ja vieläpä oikea hanska (meillä on varmaan käynyt yksikätinen varas...) Eli neulomaan.








Lapaset syntyivät Dropsin Silver Dream Mittens ohjeella, tosin paksummalla langalla, kuin ohjeessa. Harmaa pohjaväri Novitan 7 veljestä, kuvio drops delight kaksinkertaisena. Kuviolanka oli kaksinkertaisena paksumpaa kuin seiskaveikka, joten pinnasta tuli mukavan elävä. Näin sain lapasista myös hieman isommat, joten alle mahtuu ohkaiset merinolapaset kovemmille pakkasille.


Ja valmiina juuri sopivasti, pakkasta -8.

Minulla on aina alkuun hankaluuksia saada kirjoneuleissa lankojen kireydet kohdalleen. Pitäisikin tehdä aina yksi totutteluversio ensin, niin lopputuloksesta tulisi varmaan parempi. Tässä tapauksessa olisinkin voinut tehdä ylimääräisen oikean käden lapasen, ihan varmuuden vuoksi...


Edit: huomasin näin jälkikäteen, että nämähän sopivat oivallisesti HommaHuoneen värihaasteeseen, jossa marraskuun värinä on violetti. Violetti on tällä hetkellä yksi lempiväreistäni, ja sitä löytyykin sekä sisutuksesta, että vaatekaapista. Näissä lapasissa taas tuo ykkösyhdistelmä näkyykin; keltainen, harmaa ja violetti. Tässä langassa pidän erityisesti tuosta violetin sävyjen liukuväristä :)

perjantai 7. lokakuuta 2016

Syksyn väriloisto (sekä harmaus..)

Ah, rakastan syksyä. Siinä missä muut keväisin siivoavat kaappinsa, tuulettavat mielensä ja tavoittelevat kesäkuntoa, minä teen kaiken tämän syksyllä. Etenkin alkusyksystä olen täynnä energiaa. Ilma viilenee, pystyy hengittämään ja jaksaa tehdä kaikkea. Etenkin kun saa sitten iltojen hämärässä hyvällä omallatunnolla löhötä sohvalla, juoda teetä, sytyttää ehkä pari kynttilää ja olla. Minä tosin rakastan jokaista vuodenaikaa. Iloitsen aina uuden vuodenajan saapumisesta, mutta kun seuraava lähestyy, olenkin jo ehtinyt kyllästyä siihen jo vallalla olevaan, ja uusi on taas tervetullut :D











Syksyllä on ihana neuloa (ja virkata). Äitini sai jokin aika sitten naapuriltaan hänen luonnonväreillä värjäämiään lankoja. Koska äitini ei itse lankoja oikein tarvitse, minä sain valita parhaat päältä. Valitsin läjän kauniita rikkaita syksyisiä vyyhtejä, joihin on ollut syksyä tunnelmoidessa aivan ihana upottaa puikot.

Ensimmäisenä käsiini tarttui keltainen ja violetti lanka, jotka näyttäytyivät vastaväreinä niin kauniisti yhdessä. Tumma harmaa löysi tiensä näiden kaveriksi, koska tällä hetkellä keltaisen ja harmaan yhdistelmä kuuluu suosikkeihini. Jo jonkin aikaa olen tahtonut kokeilla intarsia-neuletta ja nyt löysin Novitalta juuri näihin lankoihin täydellisesti sopivan mallin (syksy 2014).


Valokuvaajan toimi 4-vuotias kameraharjoittelija, joten tämä on
sovituskuvista ainoa, joka oli edes jotenkin julkaisukelpoinen.. :)

Tuollaista nahkamerkkiä kokeilin, mielestäni sopii tuohon mutta vaatii vielä hiomista

Kun pääsin violetin alueen kohdalle huomasin harmikseni, että violetti lanka ei ollutkaan 7 veljestä vaan nallea. Jonkin aikaa tuumittuani muistin, että neuloin äidilleni pari vuotta sitten violetit villasukat, ja alkoi hillitön jämien kaivelu. Lopulta sitä löytyiki, juuri sopivasti.

Paidan kaveriksi virkkasin vielä pitkän tuubihuivin, jossa jatkoin paidan sik-sak-teemaa. Vapaasti fiiliksen mukaan raidoitin harmaalla ja keltaisella. Tarkkana voi huomata kaksi violettia raitaa huivissakin, sen verran tuota violettia jäi yli paidasta.





Näillä töillä osallistun hommaHuoneen värihaasteeseen, jossa lokakuun värinä on harmaa. Tällä hetkellä harmaa on yksi suosikkivärini (tai epäväri), ja sekä puikoilla että ompelupöydällä on tulossa aika paljon harmaata. Yksinään harmaa ei niin lämmitä, mutta mielestäni se käy hyvin monien värien kanssa. Kuten jo aiemminkin mainitsin, tällä hetkellä kelta-harmaa on yksi aivan ehdoton suosikkiyhdistelmäni!

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Tuulahdus Kesästä

Vielä sain pienen tuulahduksen kesästä. Serkkuni sai kesällä vauvan, ja minä pääsin kokeilemaan taitojani imetystunikan ompelussa. Sellaista en ollut aiemmin ommellut, joten hieman piti testailla, ennen kuin uskaltauduin varsinaisen työn kimppuun käydä. Toiveena oli imetysluukullinen ja lyhythihainen malli. Kaavana käytin noshin Jackie mekon kaavaa, ilman vetoketjua. Kankaaksi valittiin Jyväskylän kangaskaupan kaunis digiprintti-trikoo (Cherry Blossom Teal).





Etukappaleella on siis kaksi osaa. Ylemmässä osassa etukappaleen kaava olkasaumasta jonkin verran navan yläpuolelle. Alemmassa osassa kaava alkaa heti kainaloiden alta. Yläreunaan tein pienen kanttauksen tuolla trikoolla ja piilotin sen alle framilonin pitämään yläreunan napakkana.

Tunika lähti serkulle jo kesällä, jotta pääsisi heti tositoimiin. Viime viiknloppuna pääsin sitten vihdoin tapaamaan myös tämän pienen pienen ihmeen. Ja täytyihän hänellekin jotain tehdä. Samisteluhengessä tein ylijäämäkankaasta pienen mekon.





Mekko sai inspiraation 4/16 suuressa käsityölehdessä olleesta mallista, jollaisen tein myös kerran aiemmin eräälle pienelle neidille (täällä).Tällä kertaa päätin virkata yläosan. Pinta muodostuu yhteen virkatuista pitkistä pylväistä ja kiinteiden ja ketjusilmukoiden riveistä. Siihen hyvä ohje löytyy esim. täältä. Ohjeen viiden pylvään sijaan tein neljä, jolloin lopputulos oli mielestäni kevyempi ja ilmavampi. Yläosan muoto on tehdessä sovellettu.




Taakse pieni söpöstelyrusetti



Lankana novitan puuvilla bambu. Nirkkoreunuksen ja rusetin lanka myös novitan puuvillasekoitelanka, mutta vyöte oli siitä hukkunut jo kauan sitten, enkä muista langan nimeä.

Näiden myötä voikin painaa viime kesän muistoihin ja jatkaa tätä syksyn tunnelmointia :) Mukavaa syksyä kaikille!

Tunikakuvat eivät ole minun ottamiani, olean saanut luvan kuvien käyttöön.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syksyyn




Ilmat viilenee ja sitä herää huomaamaan, että syksyksihän tarvitsee vaikka mitä! Ensimmäisenä huomasin, että tuo isompi pieni mies tarvitsee uuden pipon. Ja kaveriksi tietysti tuubihuivin. Sitten alkoi omakin kaula palella, pienenmmän pojan niska näytti kovin paljaalta ja vielä anoppikin pyysi itselleen jotain. Joten syntyi sitten huivi poikineen.



Kangaskaapin laihis pääsi vauhtiin ja muutama aarrekin sieltä löytyi. Tuota noshin mokan väristä Kide-kangasta haudoin jo pitkään, ajatuksena tehdä siitä itselle t-paita, mutta pääsi nyt sitten huiveihin ja pipoihin. Anopille pipo samalla tyylillä kuin itselle jo aiemmin kesäpipo (ob 4/12), päästään samistelemaan. Pojan pipo tehty samalla mallilla kaksinkertaisena.

Näillä Mokan värisillä osallistun hommahuoneen värihaasteeseen, jossa syyskuun värinä on ruskea. Ruskea on minulle sellainen aika perusväri, ei suosikki, mutta ei inhokkikaan. Välillä inspiroi enemmän, tällä hetkellä ehkä hieman vähemmän, vaikka kangaskaapista paljon ruskeaa löytyisikin. 

Lisäksi pojan kaappi kaipaa vielä paria peruspaitaa, jotta pärjää taas muutaman sentin eteenpäin. Kaikista helpoin olisi varmaan tehdä läjä paitoja samalla kaavalla, mutta minä tykkään vaihtelusta, niin ommellessa kuin päälle pukiessakin. Tällä kertaa kokeiluun pääsi 6/15 Ottobren Steampunk. Tämä olikin hauska tehdä.




Ensin päätin kokeilla kaavaa ihan yksivärisillä kankailla, joista syntyikin paita ystävän samanikäiselle tytölle. Vaalenapunaisesta Ryhmä Hau kankaasta aplikoin sydämen etukappaleelle. Tehostetikkaukset pinkillä. Nuo satulahihat ovat mielestäni kivan malliset.




Oman pojan paitaan päätin sitten tehdä etu- ja takakappaleet Ryhmä Hau digiprintistä. Hihansuut, helman ja kanttaukset ajattelin ensin tehdä punaisella, mutta punainen trikooni olikin niiin löröä, ettei se sopinut tarkoitukseen ollenkaan. Päädyin tekemään sitten tehostetikkaukset punaisella vihreän vastapainoksi. Punainen trikoo päätyi pipon ja tuubihuivin vuoreksi. Paita on hieman pidempää mallia, mikä ei yhtään haittaa meidän pitkäselkäisellä pojalla.







Yksiväriset kankaat (punaista lukuunottamatta), vihreä Ryhmä Hau sekä harmaa cherry blossom ovat Jyväskylän kangaskaupasta, pinkki Ryhmä Hau koot.fi, mokka kide ja hiekan värinen polku (pieni tuubihuivi) Noshilta ja vartijalintu Tyyne-Esteriltä.

Kangaskaapin laihis on nyt virallisesti aloitettu :D

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Welcome to the dark side, we have...

... Animals!





Meidän 4-vuotiaalle on tällä hetkellä ihana ommella, sillä hän tykkää melkein kaikesta. Hän on juuri siinä iässä, että vielä menee kaikenlaiset ihanat värikkäät eläinprintit ja muutkin kuosit, joista äiti tykkää hirveästi, mutta toisaalta myös "isojen poikien" jutut alkavat kiinnostamaan kovasti. Tällä kertaa pääsin ompelemaan oikein tarpeeseen ihan peruspaitaa.






Kauluksessa ja helmassa koristeommel


Tein pienen reissun Koot.fi:n kivijalkapuotiin ja otin miehenkin mukaan. Hän valitsi pojan paitaan ihanan "Eläintarhassa" kuosin. Kotona sitten selasi lehteni läpi ja valitsi vielä mallinkin, 4/16 ob:n Dude. Malli on aika laatikkomainen ja mukavan väljä vauhdikkaan viikarin päällä. Poika itse valitsi kaulukseen ja hihansuihin Jyväskylän kangaskaupan jaden elastaanitrikoon.

Sitten ne "isojen poikien" jutut :D Kaava oli sen verran mukava, että surautin siitä vielä toisetkin paidat kahdelle melko suurelle Star Wars -fanille. Etukappaleen kankaana Jyväskylän kangaskaupan digitrikoo. Omalle pojalle punaisilla resoreilla ja koulun aloittavalle kummipojalle mustalla. Poika nämäkin valkkasi, serkulle musta, koska on jo niiin iso poika.. :D Näistä olisi ollut mukava saada ihan sovituskuvat, kun paita on malliltaan hieman erikoisempi, mutta yritelmissä esitellään enemmän vauhdikkaita "starwarsukkohyökkäyksiä" kuin vaatteita..









Sujautin kummipojan paidan kouluunlähtölahjaksi. Lisäksi kävin ostamassa pakettiin vielä aiheeseen sopivan penaalin ja vähän muutakin tarviketta. Star Wars fani oli oikein mielissään :)



Tällainen paketti koululaiselle lähti :)

Ja niin tuli syksyn pimeät sadepäivät ja kuvaukset palasivat meidän pimeään keittiöön..

maanantai 29. elokuuta 2016

Vartijalintu ja tekemisen tuska

Voihan selkäryppy ja kainalopoimu, kinnaava hartia ja rypyttävä pylly.. Minulla on epäilemättä vaatekaappi täynnä ostovaatteita, joissa on vähintään yksi näistä ongelmista, mutta nyt kun olen alkanut ommella myös omia vaatteita, en pääse istuvuusongelmista yli.

Rakastuin Tyyne-Esterin Vartijalintu kuosiin jo viime syksynä. Helmikuussa sain vihdoin ostettua sitä, mutta melko pitkään se sai hautua, kun en uskaltanut siihen saksillani koskea. Sitten kun vihdoin uskalsin, meni kaikki pieleen.

Ajattelin, että kangas pääsisi varmimmin käyttöön, jos siitä tekisi jotain aivan perusjuttua, niinpä päädyin pitkähihaiseen raglanpaitaan. Yhdistin kankaan vielä perusvarmasti mustaan yksiväriseen trikooseen.

Ensimmäinen kokeilu meni aivan pieleen. Yläosa oli jostain syystä aivan liian suuri, ja kainaloihin jäi suunnaton määrä kangasta. Tätä yritin korjata tuohon keskeneräiseen työhön monin tavoin. Yritys oli kuitenkin niin tuhoon tuomittu, että ratkoja pääsi käyttöön ja oli palattava piirustuspöydälle. Lopulta käytin joka tyypin kaavakirjan raglanhihaisen kaavaa, ja siihen kun vertasin tuota alkuperäistä, selvisi yläosan istumattomuuden syy; se vastasi kokoa XL.. No, lopputuloksessa on nyt yhdistettynä alkuperäistä kaavaa (tämän alkuperää en edes muista) alaosassa ja kaavakirjan (koko s) yläosassa. Ihan peruspaita, takaa hieman piedempi kuin edestä.






Vieläkin ehkä inan verran liikaa kangasta tuossa yläosassa, mutta en jaksanut enää tähän puuttua. Myös kaula-aukko saisi olla hieman avarampi. Ehkäpä joskus korjailen, kunhan saan lepuutettua vähän hermojani. Nyt käyttöön tällaisena. Opinpahan nyt, että teen AINA koevedoksen, jos kyseessä on joku ihanuuskangas (laiskuudesta sakotetaan...)


Toisena tein perustopin, johon yhdistin mustan pitsin takakappaleelle. Minusta se sopi tuohon kankaaseen niin kivasti. Tässä kaavana SK 5-6/15 maksimekon kaava lyhennettynä ja hieman kavennettuna. Eikä tässäkään ilman ongelmia. Vaikka kaava oli moneen kertaan kokeiltu, nyt tuotos lerpatti kainaloista ja sivuista niin pahasti, että ratkoja pääsi taas käyttöön. Onneksi ei tällä ekrtaa ihan koko työtä tarvinnut purkaa ja kavennuksella selvisin. Sivusaumoja rypytin hieman framilonilla, jotta laskeutuisi nätimmin.







Tästä tuli kiva, vaikka helmaa saisikin ehkä hiukan vielä kaventaa. Vartijalintu siis Tyyne-Esteriltä, musta kangas koot.fi ja pitsi oman kylän kangaskaupasta. (Pitsin alla musta trikoo)

Näillä osallistun myös HommaHuoneen värihaasteeseen, jossa elokuussa aiheena murretut värit. Tuossa vartijalinnussa rakastuin nimenomaan kuosin lisäksi tuohon värimaailmaan. Sitä on ollut myynnissä monilla muillakin väreillä, mutta tämä oli minusta juuri täydellinen. Murretut värit ovat muutenkin kovasti mieleeni. Ne ovat lämpimiä ja maanläheisiä ja sopivat mielestäni hyvin ihoni ja silmieni väriin. Niistä tulee mieleen syksy, joka on yksi lempivuodenaikani (talven, kevään ja kesän ohella.. :D). Syksyn väriloisto saa hyvälle mielelle.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Lomahommia ja reissukäsitöitä

Huh  mikä kesä! Minä kun kuvittelin, että miehellä kun on yhdeksän viikon (!!) Kesäloma, sitä ehtisi itsekin vähän enemmän harrastaa, mutta mitä vielä. Ompelukoneet ovat saaneet olla melko hiljakseen. Muutama lahjaompelus tuli tehtyä, mutta nekin valmistuivat niin viime tipassa, etten edes kuvia ehtinyt ottaa.

Sen sijaan on tehty vaikka ja mitä muuta. Pihalle on hyvää vauhtia noussut leikkimökki, kasvimaa on tuottanut satoa, putkiremonttia on oltu pakosalla ja yksi wc on uusittu. Sitten on reissattu, kyläilty, ulkoiltu ja ihan vaan oltu. Iltaisin ollaan löhötty sohvalla ja otettu kiinni vanhoja sarjoja sekä aloitettu pari uutta. Ihana kesä!




Eivät nuo kädet ihan tyhjän panttina ole olleet (eivät ne varmaan osaisikaan). Autossa maiseman vaihtuessa ja sohvalla telkkua tuijottaessa voi saada myös jotain aikaan. Tilkut on aivan loistava reissukäsityö, kun eivät vie paljoa tilaa kassista ja valmistuvat nopeasti. Kesän mittaan olen ihastellut pinterestistä ruutuvirkattuja peittoja, ja tuota ihanan väristä nallelankaa oli jäänyt yli yhdestä (vielä keskeneräisestä) työstä, innostuin sillä kokeilemaan. Mielestäni se sopii juuri kauniisti noihin välisilmukoihin. Block stitchiin löysin montakin ohjetta pinterestistä (esim. Täältä). Langat novitan nallea. Itse olen laiska ja INHOAN lankojen päättelyä, joten vähän sovelsin ohjetta käänteissä ja virkkasin takaisin nurjalla sen sijaan, että olisin aloittanut uuden kerroksen alusta. Tästä johtuen silmukat menevät kerroksella hieman eri suuntiin, mutta höyryttäessä hieman tasoittuu, eikä ainakaan omaa silmää häiritse. Epäsiisti reunakin jää sauman sisään :)


Näistä syntyy peitto, kunhan tässä vielä pari reissua tehdään.


Samoista langoista syntyi myös pieni pehmopöllö 1-vuotiaan ensimmäisen sanan ("pöllö") kunniaksi. Täytteenä vanua ja pieni pussukka kuulapyssyn kuulia antamassa painoa ja rakennetta. Malli on omasta päästä, ideoita selailin taas pinterestistä. Etenkin noiden korvatupsujen jälkeen melko pölähtänyt pöllö :)


On se vähän puusta pudonneen näköinen..

Huomasin myös, että mitä kauemmin on kirjoittamatta, sitä vaikeampi on aloittaa. Aloitetaan tämä syksy siis näin pienesti.  Minä lähden nauttimaan vielä viimeisestä lomapäivästä, ihanaa alkavaa syksyä kaikille!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesäjuhlia

Poikien ukki täyttää 60 vuotta ja sitähän on tietenkin juhlittava. Isomman pojan juhlavaatteet on kaikki taas pieniä, ja pienemmän vielä isoja. Kauluspaidat siis paininjalan alle.

Olen omassa pukeutumisessani melko tarkka siitä, miltä vaatteet tuntuvat päällä. En voi sietää epämukavia vaatteita, jotka kiristävät, puristavat tai kinnaavat. Ehkä juuri tästä syystä en tykkää pukea poikiakaan sellaisiin vaatteisiin. Päätinkin siis kokeilla, kuinka trikoo taipuu kauluspaidaksi. Paidat pääsivät heti koekäyttöön, kun meidän pieni Peikkoprinssi täytti vuoden!

Päivänsankari hyvin silitetyssä paidassaan :D




Käpysen mysteeripussista tuli pätkä turkoosia konfettia, ja sen sävyistä lähdin ideoimaan paitoja. Isomman herran paitaan tasku, tampit ja nappilistat sai jaden sävyn. Pienemmälle sitten hieman hillitympi minttu. Molemmat malli ovat Ottobre 3/15 lehdestä, pienempi malli Zebra Run koko 80, isompi City Safari koko 104. Meidän pojat ovat pitkäselkäisiä, joten malleja pidensin jonkin verran (pienemmän kaverin paita ehkä liiaksikin, menee varmaan vielä ensi kesänäkin..). Pienemmässä kavensin myös helmaa.








Isommassa paidassa etukappaleen tikkaukset näyttäisi olevan hieman eri tasossa, mutta onneksi nämä kaverit on sen verran vauhdikkaita, ettei tuota päällä ehdi huomaamaan :D Pienemmässä mallissa värillinen nappilista nurjalla. Hihoihin lisäsin käänteet ja tampit. Taskut myös korostus väreillä. Taskun suut ommeltu koristeompeleilla. Yksiväriset kankaat ovat Jyväskylän kangaskaupasta, napit eurokankaasta.
















Näillä ompeluksilla osallistun HommaHuoneen värihasteeseen, jossa kesäkuun värinä turkoosi (taisin vähän myöhästyä..) Omaan makumaailmaan turkoosi on hiipinyt melko varkain. Reilu kymmenen vuotta sitten sain isältäni lahjaksi teeman turkooseja kahvikuppeja 6 kpl. Harmitti, en pitänyt turkoosista yhtään (ja olin teini..) Mietin ja mietin, ja lopulta päätin yhdistää kupit mustiin lautasiin. Väriyhdistelmä olikin yllättävän kiva. Siitä  se lähti kasvamaan, ja ennen kuin huomasinkaan, turkoosi oli eri sävyissään vähän joka puolella. Edellisessä kodiassa rempattiin jopa makuuhuone petroolin värisillä tapeteilla.

Ja kahvit meillä juodaan edelleen niistä turkooseista kupeista, ja ne on kyllä aika kivan väriset.