Kesämekko

Minulla on aikalailla kestojumi päällä, kuten blogin nimestä on ehkä saattanut päätellä. Se on useimmiten loppuun saattamisen vaikeutta, kun uudet projektit jo kutkuttavat mieltä.

Nyt minuun on kuitenkin tarttunut jotain pahalaatuista... Minusta nimittäin tuntuu, etten osaa enää mitään. Muutaman viikon kesäleskeyden ja sairastelun aikana en ehtinyt edes vilkaista ompelukoneen suuntaan, ja nyt kun olisi taas intoa, ei ole taitoa. Enhän minä mikään äärettömän taitava ompelija ollut ennestäänkään, mutta kyllä minä sentään jotain osasin. Nyt tuntuu, että yksinkertaisinkin asia, joka on ennen sujunut leikiten, tuottaa aivan ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Keskeneräisten pino kasvaa odottaen taitojen uudelleen löytämistä (tai edes hermojen). Tuntuuko kenestäkään muusta ikinä tältä? Söiköhän se flunssa puolet aivoistani...?

Aivoja verrytelläkseni tartuin vihdoin maksimekkokankaaseen, joka on kaapissa odotellut kesää. Tämä maksimekko-ohje (SK 5-6/15) on nimittäin niin simppeli, että edes tässä mielentilassa en kyennyt siinä epäonnistumaan.  Kangas Jyväskylän kangaskaupan ihana Cherry Blossom.

Tämä onnistui aika kivsti, vaikkei aivan täysin ilman ongelmia. Kaavaa hieman muokaten löytyi oma kokokin. Kangas on digiprintti trikoo, jossa on 8% elastaania, joten aivan uskomattoman mukava päällä. Kanttaukset samalla kankaalla ja eteen pieni rypytys.

Myös kiva pieni kesäpipo syntyi jokin aika sitten. Leikkasin Tyyne-Esterin ihanaisesta Vartijalinnusta jääneistä tilkuista muutaman kukkasen ja perhosen ja tikkailin ne Noshin mokan väriseen kide-kankaaseen. Kuvion reunat saavat rauhassa kiertyä käytössä. Malli ottobre 4/12. Se, mistä nuo vartijalintutilkut olivat peräisin odottaa ompelupöydällä sitä toista aivopuoliskoa..

Helletakki...?

Viime viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa mökille ja minun mielestäni mökillä kuuluu tehdä käsitöitä. Mikä olisikaan rentouttavampaa ja mukavampaa, kuin lekotella laiturilla puikot sauhuten? Tällä kertaa olin kaukaa viisas, ja otin vain keskeneräisiä neuletöitä mukaan, jotta jotain valmistuisikin. Niin sain viimein valmiiksi ikuisuusprojektiksi venyneen villatakin meidän isommalle pojalle.

Syksyllä aloin tätä neuloa, jotta pikku-ukko ei palelisi pakkasilla. Villapukukelit tulivat kuitenkin ennen työn valmistumista. Edellisvuotinen villahaalari olikin onneksi vielä sopiva, joten poika ei paleltunut. Siinä katosi kuitenkin inspiraatio tähän työhön. Nyt ajattelin viimeistellä tämän ajoissa, ensi vuonna kun se villahaalari ei enää mahdu.

Poika pyysi punaista takkia, mutta eihän se minulle riittänyt (työ olisi varmaan valmistunut ajoissa, jos olisi..) Kettukarkkineuleita näkyi vuosi sitten joka puolella, ja välttämättä tahdoin sellaisen tehdä itsekin. Pitkään aikaan en ole kirjoneuleita tehnyt, joten lankojen kireyksien kanssa meinasi olla alkuun hieman ongelmaa. Lopputulos on kuitenkin päällepäin oikein nätti. Poikakin tykkäsi, vaikka ei näin helteillä suostunutkaan päälleen laittamaan :D

Ketun kirjontamalli novitalta, muuten malli on aikalailla omasta päästä. Lankana novitan seiskaveikka ja napit paikallisesta.

Olen kyllä vakaasti harkinnut villatakin vuorittamista trikoolla. Sitten se toimisi takkina sellaisenaan, tosin väliasuksi olisi ehkä liian paksu. Katsotaan nyt miltä alkaa vaikuttaa, kunhan käyttöön pääsee.

Eläimellinen pikkureppu

Meidän perhe sai kutsun erään ihanan neitokaisen 1v. synttäreille ja jotainhan hänelle piti lahjaksi tehdä. Mies sitten ehdotti pientä kassia, johon voisi pieniä aarteita pakkailla. Siitäpä ajatus. Olen monta kertaa ihastellut muiden tekemiä eläin- ja hahmoreppuja ja nyt ajattelin itse kokeilla.

Pieni pupureppu, ensimmäinen laatuaan meikäläisen paininjalan alta. Vaikeuksiltakaan ei ihan vältytty joustamattoman kankaan kanssa, mutta lopputulos oli neidille mieluisa :) malli on omasta päästä. Apua hain muutamasta valmisrepusta ja internetin inspiraatiokuvista.

Päälliskangas puuvillaa toisesta paikallisesta kangaskaupasta, vuori ikean pussilakanasta (kankaaksi ostettu), vetskari, aplikaatiotilkut (vakosamettia) ja hihnojen säätösoljet kaappien kätköistä.

Minua taisi tätä tehdessä puraista laukkukärpänen. Mukavasti vaati muutamassa kohdassa hieman ongelmanratkaisua ja aivonystyröiden herättelyä :D

Kesäisen keltaista

Jumi jatkuu, mutta sainpahan jotain keltaista aikaiseksi. Hommahuonen värihaasteen toukokuun väri on nimittäin keltainen. Keltainen on tehnyt parin viime vuoden aikana mielessäni täyskäännöksen. Ennen se oli yksi suurimpia inhokkejani. Nykyään keltainen on yksi lempiväreistäni. Johtuu ehkä osittain siitä, että keltaista käytetään tällä hetkellä paljon. Tällä kertaa ompelin keltaista kesävaatetta sekä itselle, että pienemmälle herralle. En ole oikein varma siitä, kuinka hyvin tuo keltainen minulle sopii..

Molemmissa vaatteissa  kaavoina noshin kaavat Suuri Käsityö lehdestä (numerosta 5-6/15). Nosh on sittemmin julkaissut samat kaavat sivuillaan ilmaiseksi. Oma tunika (/mekko) on tehty täysin kankaan riittävyyden ehdoilla, kangasta oli nimittäin vaivaiset 88 cm. Siksi helma hieman lyhyempi, kuin alkuperäisessä kaavassa. Myös hihoista tuli lyhyet, mutta se oli tarkoituskin. 

AAAARGH tarviin oman hovikuvaajan.. Miehellä ei riitä tähän kärsivällisyys :D

Alkuun ajattelin jättää vetoketjun takaa pois, mutta ilman sitä paidasta tuli mielestäni hieman yöpaitamainen. Varastoista löytyi tuollainen hieman pidempi pitsivetoketju. En ollut aluksi varma, kuinka tuo pitsi sopii tuohon, mutta ihan hyvä tuli.

Pienen Herran paita on sitten ihan perusteeppari. Lyhensin vain hihat.

Vasta töiden valmistuttua huomasin, että tällä kertaa kankaatkin sattuivat olemaan noshilta, pojalla perus jersey ja omassa puuvillaflamee. Noshin kaavat ovat reilua sorttia, sillä mekko on kokoa xs, ja silti kaventelin sivusta hieman paremmin istuvaksi. Myös pikkuherran paita on vielä melko reilu, vaikka onkin juuri nykyistä kokoa.

Pieni yksityiskohta (olen tullut huolimattomaksi saumuroijaksi..)

Kotoisaa vihreää

Huh mikä huhtikuu! Tämä kuu on ollut kyllä sellainen jumikuu, ettei pahemmasta väliä. Tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi, saati valmiiksi. Juuri ja juuri tähän kuun loppuun valmistui värihaasteen huhtikuun vihreät työt.

Vihreä on ollut lempivärini jostain yläasteajoilta asti. Vihreä on minulle luonnon väri, se rauhoittaa, mutta toisaalta virkistää ja saa ajatukset luistamaan. Rakastan keväistä vihreää, kun luonto herää eloon. Koivun pienet lehdet ovat tuolloin kauneimmillaan. Myös kesään kuuluva syvempi ja voimakkaampi vihreä on kaunis, samoin kuin syksyn jo murrettu vihreä. Vaikka innostunkin vähän väliä jostain uudesta väristä, vihreä on kestosuosikki.

Nyt minulla oli kuitenkin vaikeuksia saada aloitettua uutta vihreää työtä. Niinpä päätin saattaa valmiiksi (keevätsiivouksen hengessä) kaapissa jo jonkin aikaa odottaneen neuleen. Tässä vihreän sävy on mielestäni hieman syksyinen vuodenaikaan nähden, mutta pidän siitä kovasti.

Michelin-hartiat :D

Neule on tosi paksu, siinä on lankana novitan kelo ja helmassa, hihansuissa ja kauluksessa novitan isoveli. Neule ei mielestäni ole mikään imartelevin ja paksu joustinneule saa hartiani näyttäämään melko paksuilta (:D), mutta kotineuleena kyllä aivan ihana.

Paitaa tehdessäni pääsin neulomisen makuun, ja päätin tehdä itselleni uudet villasukat jo puhkikuluneiden tilalle. Malli Rakas villasukka-kirjan ilopilleri, ohjeesta poiketen vahvistetulla kantapäällä. Lankana novitan seiskaveikka, vihreänä tottakai.

Hieman kehnot kuvat näin vappukiireiden keskellä, mutta kelvannee :)

Kyllä näillä tarkenee vappuna grillailla, vaikka tulisikin takatalvi :) Hauskaa Vappua!

Muoks. Neuleen ohje löytyy syksyn 14 Novitasta.

Mekkosia

Joskus iskee into tehdä jotain ihanan tyttömäistä, helmoja ja röyhelöitä. Itse en kuitenkaan ole kovin röyhelöinen ihminen, eikä tuo miekkonen oikein sulata niitä meidän poikien päällä.. Mutta onneksi on ystäviä! Hyvällä ystävällä on meidän poikien ikäiset tytöt, ja hän lupasi heidät auliisti koekaniineiksi minun röyhelöyritelmilleni.

Isommalle neidille ompelin kesäksi frillamekon. En ole koskaan sellaista ommellut, eikä minulla tähänkään mitään ohjetta ollut, joten mutkiltakaan ei matkalla säästytty. Yläosaan otin mallia 4/12 ottobren rabbit jump tunikasta, mutta lopulta siitä tuli aivan liian leveä. Mekkoa piti kavennella jonkin verran. Rypytykset tein saumurin diffillä, mikä onnistuikin ihan kivasti. Lopulta saumoista tuli kuitenkin omaan silmään hieman hupsun näköiset, joten päätin koristella ne trikookaitaleista tehdyillä palmikoilla. Vielä lisäsin pienet rusetit, ja lopputulos olikin ihan kiva. Saaja oli siitä ainakin ihan innoissaan. Pinkki kamerakangas noshilta, valkoinen ja musta trikoo kangaskapinalta.

Sain saumurin terällä leikattua pienen reiän helmaan, joten pieni sydänpaikka pääsi koristamaan sitä

Pienemmän neidon mekkoon tahdoin ehdottomasti käyttää tuota violettia heppakangasta, mutta pala oli melko pieni, joten inspiraatio antoi odottaa itseään. Uusimmassa suuressa käsityölehdessä oli sitten aivan täydellinen ohje. Yläosa neulottu, helma ommeltu. Ohjetta täytyi hieman muokata, sillä käytin lankana novitan unelmanpehmeää puuvillabambua, joka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka. Nirkkoreunat dropsin violettia muskatia. Ohjeeseen kuului myös rusetti syötärölle ja helmapitsi, mutta jätin ne tästä pois, sillä minusta mekko ei niitä kaivannut.

Kankaan ostin paikallisen ompeluliikkeen palalaarista. Napit ovat vanhasta, mutta käyttämättömästä yöpaidasta.

Huhtikuu on vilahtanut aivan huomaamatta, täällä on sairasteltu ja tehty keväthommia pihalla. Värihaasteessa huhtikuu on vihreä, ja siitä kertovat myös keittiössä itävät versot. Kesä tulee! Vihreää sitten ensi kerralla.

Maaliskuun värit vol. 2

HommaHuoneen värihaasteessa oli maaliskuun teemana mustavalkoisen lisäksi vastaväriparit. Muutaman ihan pienen jutun ehdin tähänkin teemaan ommella maaliskuun aikana.

Kun koulussa yli kymmenen vuotta sitten vastavärejä opiskeltiin, sini-oranssi oli suosikkini. Tein tuolloin kuvaamataidon tunnilla julisteen, jossa oli oranssi tiikeri tumman sinisellä pohjalla. Vastavärit ovat siitä saakka kiehtoneet minua. Sini-oranssin kauden jälkeen pitkään suosikkini oli puna-vihreä. Vielä vuosi sitten olisin valinnut tämän parin suosikikseni. Kuitnekin viime aikoina myös entinen inhokki, kelta-violetti väripari, on alkanut miellyttämään silmää kovin. Tällä hetkellä en osaa suosikkia edes valita, vaan pidän jokaisesta.

Sitten tekeleisiin :) Meidän vauva on menninkäisten sukua, oikea peikkoprinssi. Onpa joku sanonut, että tuo mieleen jopa Yodan :D Jo jonkin aikaa on pitänyt surauttaa pojalle persoonalliset tuttinauhat, ja nyt ajattelin vihdoin suunnitelmat toteuttaa. Tekstit olin alunperin suunnitellut tylsästi mustiksi, mutta haasteen hengessä päätin valitakin tekstiin vastavärisen langan.

Vihreä-punaisen kangas vihreää Jussi joustocollaria Paapiilta ja keltainen Noshin salmiakkia. Renkaat ja klipsit Tyyne-Esteriltä. Näitä oli hauska tehdä ja sopisivat oivasti vaikka vauvalahjaksi :) eikä vaadi paljoa kangastakaan.

Sain toisenkin oivan tilaisuuden leikkiä väreillä, kun minulta pyydettiin kuviollista t-paitaa 4-vuotiaalle värejä rakastavalle pojalle. Kankaaksi valikoitui vihreä pikkubussikangas. Vihreän kaveriksi sitten punaiset hihat. Simppeli raglanhihainen malli. Kankaat kangaskapinasta. Värikäs, sanoisin..