Kesäisen keltaista

Jumi jatkuu, mutta sainpahan jotain keltaista aikaiseksi. Hommahuonen värihaasteen toukokuun väri on nimittäin keltainen. Keltainen on tehnyt parin viime vuoden aikana mielessäni täyskäännöksen. Ennen se oli yksi suurimpia inhokkejani. Nykyään keltainen on yksi lempiväreistäni. Johtuu ehkä osittain siitä, että keltaista käytetään tällä hetkellä paljon. Tällä kertaa ompelin keltaista kesävaatetta sekä itselle, että pienemmälle herralle. En ole oikein varma siitä, kuinka hyvin tuo keltainen minulle sopii..

Molemmissa vaatteissa  kaavoina noshin kaavat Suuri Käsityö lehdestä (numerosta 5-6/15). Nosh on sittemmin julkaissut samat kaavat sivuillaan ilmaiseksi. Oma tunika (/mekko) on tehty täysin kankaan riittävyyden ehdoilla, kangasta oli nimittäin vaivaiset 88 cm. Siksi helma hieman lyhyempi, kuin alkuperäisessä kaavassa. Myös hihoista tuli lyhyet, mutta se oli tarkoituskin. 

AAAARGH tarviin oman hovikuvaajan.. Miehellä ei riitä tähän kärsivällisyys :D

Alkuun ajattelin jättää vetoketjun takaa pois, mutta ilman sitä paidasta tuli mielestäni hieman yöpaitamainen. Varastoista löytyi tuollainen hieman pidempi pitsivetoketju. En ollut aluksi varma, kuinka tuo pitsi sopii tuohon, mutta ihan hyvä tuli.

Pienen Herran paita on sitten ihan perusteeppari. Lyhensin vain hihat.

Vasta töiden valmistuttua huomasin, että tällä kertaa kankaatkin sattuivat olemaan noshilta, pojalla perus jersey ja omassa puuvillaflamee. Noshin kaavat ovat reilua sorttia, sillä mekko on kokoa xs, ja silti kaventelin sivusta hieman paremmin istuvaksi. Myös pikkuherran paita on vielä melko reilu, vaikka onkin juuri nykyistä kokoa.

Pieni yksityiskohta (olen tullut huolimattomaksi saumuroijaksi..)

Kotoisaa vihreää

Huh mikä huhtikuu! Tämä kuu on ollut kyllä sellainen jumikuu, ettei pahemmasta väliä. Tuntuu etten ole saanut oikein mitään aikaiseksi, saati valmiiksi. Juuri ja juuri tähän kuun loppuun valmistui värihaasteen huhtikuun vihreät työt.

Vihreä on ollut lempivärini jostain yläasteajoilta asti. Vihreä on minulle luonnon väri, se rauhoittaa, mutta toisaalta virkistää ja saa ajatukset luistamaan. Rakastan keväistä vihreää, kun luonto herää eloon. Koivun pienet lehdet ovat tuolloin kauneimmillaan. Myös kesään kuuluva syvempi ja voimakkaampi vihreä on kaunis, samoin kuin syksyn jo murrettu vihreä. Vaikka innostunkin vähän väliä jostain uudesta väristä, vihreä on kestosuosikki.

Nyt minulla oli kuitenkin vaikeuksia saada aloitettua uutta vihreää työtä. Niinpä päätin saattaa valmiiksi (keevätsiivouksen hengessä) kaapissa jo jonkin aikaa odottaneen neuleen. Tässä vihreän sävy on mielestäni hieman syksyinen vuodenaikaan nähden, mutta pidän siitä kovasti.

Michelin-hartiat :D

Neule on tosi paksu, siinä on lankana novitan kelo ja helmassa, hihansuissa ja kauluksessa novitan isoveli. Neule ei mielestäni ole mikään imartelevin ja paksu joustinneule saa hartiani näyttäämään melko paksuilta (:D), mutta kotineuleena kyllä aivan ihana.

Paitaa tehdessäni pääsin neulomisen makuun, ja päätin tehdä itselleni uudet villasukat jo puhkikuluneiden tilalle. Malli Rakas villasukka-kirjan ilopilleri, ohjeesta poiketen vahvistetulla kantapäällä. Lankana novitan seiskaveikka, vihreänä tottakai.

Hieman kehnot kuvat näin vappukiireiden keskellä, mutta kelvannee :)

Kyllä näillä tarkenee vappuna grillailla, vaikka tulisikin takatalvi :) Hauskaa Vappua!

Muoks. Neuleen ohje löytyy syksyn 14 Novitasta.

Mekkosia

Joskus iskee into tehdä jotain ihanan tyttömäistä, helmoja ja röyhelöitä. Itse en kuitenkaan ole kovin röyhelöinen ihminen, eikä tuo miekkonen oikein sulata niitä meidän poikien päällä.. Mutta onneksi on ystäviä! Hyvällä ystävällä on meidän poikien ikäiset tytöt, ja hän lupasi heidät auliisti koekaniineiksi minun röyhelöyritelmilleni.

Isommalle neidille ompelin kesäksi frillamekon. En ole koskaan sellaista ommellut, eikä minulla tähänkään mitään ohjetta ollut, joten mutkiltakaan ei matkalla säästytty. Yläosaan otin mallia 4/12 ottobren rabbit jump tunikasta, mutta lopulta siitä tuli aivan liian leveä. Mekkoa piti kavennella jonkin verran. Rypytykset tein saumurin diffillä, mikä onnistuikin ihan kivasti. Lopulta saumoista tuli kuitenkin omaan silmään hieman hupsun näköiset, joten päätin koristella ne trikookaitaleista tehdyillä palmikoilla. Vielä lisäsin pienet rusetit, ja lopputulos olikin ihan kiva. Saaja oli siitä ainakin ihan innoissaan. Pinkki kamerakangas noshilta, valkoinen ja musta trikoo kangaskapinalta.

Sain saumurin terällä leikattua pienen reiän helmaan, joten pieni sydänpaikka pääsi koristamaan sitä

Pienemmän neidon mekkoon tahdoin ehdottomasti käyttää tuota violettia heppakangasta, mutta pala oli melko pieni, joten inspiraatio antoi odottaa itseään. Uusimmassa suuressa käsityölehdessä oli sitten aivan täydellinen ohje. Yläosa neulottu, helma ommeltu. Ohjetta täytyi hieman muokata, sillä käytin lankana novitan unelmanpehmeää puuvillabambua, joka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka. Nirkkoreunat dropsin violettia muskatia. Ohjeeseen kuului myös rusetti syötärölle ja helmapitsi, mutta jätin ne tästä pois, sillä minusta mekko ei niitä kaivannut.

Kankaan ostin paikallisen ompeluliikkeen palalaarista. Napit ovat vanhasta, mutta käyttämättömästä yöpaidasta.

Huhtikuu on vilahtanut aivan huomaamatta, täällä on sairasteltu ja tehty keväthommia pihalla. Värihaasteessa huhtikuu on vihreä, ja siitä kertovat myös keittiössä itävät versot. Kesä tulee! Vihreää sitten ensi kerralla.

Maaliskuun värit vol. 2

HommaHuoneen värihaasteessa oli maaliskuun teemana mustavalkoisen lisäksi vastaväriparit. Muutaman ihan pienen jutun ehdin tähänkin teemaan ommella maaliskuun aikana.

Kun koulussa yli kymmenen vuotta sitten vastavärejä opiskeltiin, sini-oranssi oli suosikkini. Tein tuolloin kuvaamataidon tunnilla julisteen, jossa oli oranssi tiikeri tumman sinisellä pohjalla. Vastavärit ovat siitä saakka kiehtoneet minua. Sini-oranssin kauden jälkeen pitkään suosikkini oli puna-vihreä. Vielä vuosi sitten olisin valinnut tämän parin suosikikseni. Kuitnekin viime aikoina myös entinen inhokki, kelta-violetti väripari, on alkanut miellyttämään silmää kovin. Tällä hetkellä en osaa suosikkia edes valita, vaan pidän jokaisesta.

Sitten tekeleisiin :) Meidän vauva on menninkäisten sukua, oikea peikkoprinssi. Onpa joku sanonut, että tuo mieleen jopa Yodan :D Jo jonkin aikaa on pitänyt surauttaa pojalle persoonalliset tuttinauhat, ja nyt ajattelin vihdoin suunnitelmat toteuttaa. Tekstit olin alunperin suunnitellut tylsästi mustiksi, mutta haasteen hengessä päätin valitakin tekstiin vastavärisen langan.

Vihreä-punaisen kangas vihreää Jussi joustocollaria Paapiilta ja keltainen Noshin salmiakkia. Renkaat ja klipsit Tyyne-Esteriltä. Näitä oli hauska tehdä ja sopisivat oivasti vaikka vauvalahjaksi :) eikä vaadi paljoa kangastakaan.

Sain toisenkin oivan tilaisuuden leikkiä väreillä, kun minulta pyydettiin kuviollista t-paitaa 4-vuotiaalle värejä rakastavalle pojalle. Kankaaksi valikoitui vihreä pikkubussikangas. Vihreän kaveriksi sitten punaiset hihat. Simppeli raglanhihainen malli. Kankaat kangaskapinasta. Värikäs, sanoisin..

Makuupussin uusi elämä

Minulla on joskus taipumusta liialliseen tarkkuuteen, mitä käsitöihin tulee. Kun huomaan neuleessa nurjan silmukan väärässä paikassa, purkutuomio saattaa olla edessä, vaikka neule olisi kuinka pitkällä. Pikkuisen vinot saumat tai yksi hypännyt tikki saattaa tarkoittaa ratkojalle töitä.

Joulun alla löysin kirppiksen Ota tästä- lootasta vanhan äitiyspakkauksen makuupussin, johon oli leikattu aukot turvavöille. Jälki ei ollut kovin siistiä, mutta pussi oli muuten kohtuullisen hyvässä kunnossa. Se tarvitsi vain hieman ehostusta (ja kunnon pesua).

Alkuun ajattelin vain yksinkertaisesti tikata makuupussiin uuden kankaan siististi reunoista, mutta sitten perfektionisti minussa nosti päätään. Päätin purkaa vetoketjun ja kantin ja tehdä sen kokonaan uusiksi. Eihän se niin iso homma voinut olla, eihän? Eipä..

Tässä vaiheessa huomasin makuupussin kutistuneen pesussa, ja sisävanun hieman karkailevan. Vetoketju ei istunut enää kunnolla, vaan oli liian pitkä. Loppujen lopuksi työ vaati huomattavan paljon enemmän aikaa ja vaivaa, sekä käsin ompelua, kuin alun perin suunnittelin. Ratkoja viuhui ja omelukoneen moottori ylikuormittui useammin kuin kerran.

Kankaana aivan ihana Noshin Ilves sekä samaan mallistoon kuuluva salmiakki. Näitä ei enää myydä, mutta myöhään heränneille facebook-kirppikset ovat oiva paikka tehdä löytöjä.

Työtä olisi saattanut helpottaa, jos olisin valinnut kanttiin valmiin kanttinauhan. Sellaista minulla ei ollut, joten käytin mustaa trikoota. Kantin ompeleminen suoraan koneella siistiksi osoittautui minun taidoillani mahdottomaksi tehtäväksi, joten se oli ommeltava ensin käsin.

Vöille lisäsin vielä yhdet reiät, jotta pussi sopisi viisipistevöihin. Alunperin ajattelin kantata myös vyöaukot mustalla, mutta reunojen taistelun jälkeen päätin vihdoin mennä siitä, mistä aita on matalampi. Näin ollen ompelin Z-ompeleella suunnattoman suuret "napinlävet". Mielestäni tuli ihan siisti noinkin.

Sainpas valmiiksi. Ja juuri sopivasti tähän keväiseen rataskauteen :) käyttöönkin on jo päässyt, ja hyväksi todettu.

Kevätsiivouksen satoa

Keväinen aurinko on innostanut kaappien kevätsiivoukseen, ja sieltä on löytynyt läjä keskeneräisiä neuleita. Nyt olen saanut jopa jotain niistä valmiiksi. Enimmäisenä valmistui tämä pienemmän herran neuletakki, joka on jo jonkin aikaa odottanut viimeistelyä (osittain reilun koon vuoksi).

Tämän aloitin syksyllä, kun mieleni teki jotain simppeliä neulehommaa ilman, että tarvitsee liikoja ajatella. Ohje garnstudiolta, ja tällä kertaa noudatinkin sitä melko tarkkaan (harvinaista..). Mukavan mallinen kietaisuneule ainaoikein neuleena ja yhtenä kappaleena, mikä sen helpompaa. Tässä pääosassa on lanka. Dropsin delight on aivan ihana lanka, jonka värit ovat mielestäni upeat. Tässä kevääseen hieman syksyiset, mutta niin ihanat sävyt. Nyt lankaa kehuttuani, minulle sattui yksi kerä, jossa oli ilmeiseti valmistusvirhe. Lanka oli ohuempaa kuin tavallisesti, ja raidoitus pidempi, aivan kuin lanka olisi venynyt. Toisen etukappaleen ehdin jo neuloa, ja vasta toista vyyhteä aloittaessani tajusin virheen. Vasemmasta etukappaleesta tuli siis ohuempi, harvempi ja yksivärisempi kuin muusta neuleesta. En jaksanut enää purkaa, joten päätin kirjailla siihen vähän väriä, ja lopputuloksesta tulikin oikein mieluisa :)

Kyllä tällä pärjää lämpimät kevätpäivät ja kylmät kesäpäivätkin. Saa nähdä mahtuuko enää syksyllä.

Kuvia oli enemmänkin (ja parempia..) mutta joku digikeiju kävi ne syömässä. Toivottavasti näistä saa jotain irti :)

Mustaa ja valkoista laitetaan

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut itselleni paksumpaa hupparimekkoa esimerkiksi collegesta. Yhtenä iltana selailin käsityölehtiä ja bongasin yhdestä sk:sta pikatikkiohjeena kollegemekon. Päätin ryhtyä toimeen. Kankaaksi valitsin jo kauan haudotun ihanaisen Nosh:in tähtijacquardin. Hylkäsin kuitenkin kyseisen ohjeen nopeasti ja etsin toisen (SK 2/13, raglanhyihainen mekko). Siitäkään ei jäänyt paljoa muuta kuin raglanhihat. Mekko muuttui matkalla tunikaksi, jonka jälkeen siitä tuli tällainen pusero.

 

Huppukin lyheni tällaiseksi kauluskseksi.

 

Kauluksen vuoren ribbikangas sekä resorit myös noshilta. Napit olen hamstrannut vanhasta takista. Tykkään hirveästi noista noshin kankaista, varsinkin jerseyt ovat aivan ylellisen pehmeitä etenkin lasten vaatteisiin. Tämä pusero on ihanan lämmin näin talveen, ja kevääseenkin.

Täytynee palata siihen mekkoon joskus toiste.

Tällä ompeleella osallistun HommaHuoneen värihaasteeseen. Maaliskuun haasteena on vastavärit ja väripari mustavalkoinen. Tällä kertaa lähdin liikkeelle mustavalkoisella. Mustavalkoinen on minun juttuni. Musta on hallinnut pitkään vaatekaapin siisältöä ja ollut lähes aina myös jotenkin osana sisustuksessa. Valkoinen keventää sitä ja luo kivan kontrastin. Nykyisin vaatekaappiin on alkanut eksyä paljon muitakin värejä, mutta mustavalkoinen on minulle perusvarma ratkaisu.

Vastaväripareista ajattelin kirjoittaa vielä oman postauksen jos ennätän. Jotain perusvaatetta siihen on jo valmiinakin.