Maaliskuun värit vol. 2

HommaHuoneen värihaasteessa oli maaliskuun teemana mustavalkoisen lisäksi vastaväriparit. Muutaman ihan pienen jutun ehdin tähänkin teemaan ommella maaliskuun aikana.

Kun koulussa yli kymmenen vuotta sitten vastavärejä opiskeltiin, sini-oranssi oli suosikkini. Tein tuolloin kuvaamataidon tunnilla julisteen, jossa oli oranssi tiikeri tumman sinisellä pohjalla. Vastavärit ovat siitä saakka kiehtoneet minua. Sini-oranssin kauden jälkeen pitkään suosikkini oli puna-vihreä. Vielä vuosi sitten olisin valinnut tämän parin suosikikseni. Kuitnekin viime aikoina myös entinen inhokki, kelta-violetti väripari, on alkanut miellyttämään silmää kovin. Tällä hetkellä en osaa suosikkia edes valita, vaan pidän jokaisesta.

Sitten tekeleisiin :) Meidän vauva on menninkäisten sukua, oikea peikkoprinssi. Onpa joku sanonut, että tuo mieleen jopa Yodan :D Jo jonkin aikaa on pitänyt surauttaa pojalle persoonalliset tuttinauhat, ja nyt ajattelin vihdoin suunnitelmat toteuttaa. Tekstit olin alunperin suunnitellut tylsästi mustiksi, mutta haasteen hengessä päätin valitakin tekstiin vastavärisen langan.

Vihreä-punaisen kangas vihreää Jussi joustocollaria Paapiilta ja keltainen Noshin salmiakkia. Renkaat ja klipsit Tyyne-Esteriltä. Näitä oli hauska tehdä ja sopisivat oivasti vaikka vauvalahjaksi :) eikä vaadi paljoa kangastakaan.

Sain toisenkin oivan tilaisuuden leikkiä väreillä, kun minulta pyydettiin kuviollista t-paitaa 4-vuotiaalle värejä rakastavalle pojalle. Kankaaksi valikoitui vihreä pikkubussikangas. Vihreän kaveriksi sitten punaiset hihat. Simppeli raglanhihainen malli. Kankaat kangaskapinasta. Värikäs, sanoisin..

Makuupussin uusi elämä

Minulla on joskus taipumusta liialliseen tarkkuuteen, mitä käsitöihin tulee. Kun huomaan neuleessa nurjan silmukan väärässä paikassa, purkutuomio saattaa olla edessä, vaikka neule olisi kuinka pitkällä. Pikkuisen vinot saumat tai yksi hypännyt tikki saattaa tarkoittaa ratkojalle töitä.

Joulun alla löysin kirppiksen Ota tästä- lootasta vanhan äitiyspakkauksen makuupussin, johon oli leikattu aukot turvavöille. Jälki ei ollut kovin siistiä, mutta pussi oli muuten kohtuullisen hyvässä kunnossa. Se tarvitsi vain hieman ehostusta (ja kunnon pesua).

Alkuun ajattelin vain yksinkertaisesti tikata makuupussiin uuden kankaan siististi reunoista, mutta sitten perfektionisti minussa nosti päätään. Päätin purkaa vetoketjun ja kantin ja tehdä sen kokonaan uusiksi. Eihän se niin iso homma voinut olla, eihän? Eipä..

Tässä vaiheessa huomasin makuupussin kutistuneen pesussa, ja sisävanun hieman karkailevan. Vetoketju ei istunut enää kunnolla, vaan oli liian pitkä. Loppujen lopuksi työ vaati huomattavan paljon enemmän aikaa ja vaivaa, sekä käsin ompelua, kuin alun perin suunnittelin. Ratkoja viuhui ja omelukoneen moottori ylikuormittui useammin kuin kerran.

Kankaana aivan ihana Noshin Ilves sekä samaan mallistoon kuuluva salmiakki. Näitä ei enää myydä, mutta myöhään heränneille facebook-kirppikset ovat oiva paikka tehdä löytöjä.

Työtä olisi saattanut helpottaa, jos olisin valinnut kanttiin valmiin kanttinauhan. Sellaista minulla ei ollut, joten käytin mustaa trikoota. Kantin ompeleminen suoraan koneella siistiksi osoittautui minun taidoillani mahdottomaksi tehtäväksi, joten se oli ommeltava ensin käsin.

Vöille lisäsin vielä yhdet reiät, jotta pussi sopisi viisipistevöihin. Alunperin ajattelin kantata myös vyöaukot mustalla, mutta reunojen taistelun jälkeen päätin vihdoin mennä siitä, mistä aita on matalampi. Näin ollen ompelin Z-ompeleella suunnattoman suuret "napinlävet". Mielestäni tuli ihan siisti noinkin.

Sainpas valmiiksi. Ja juuri sopivasti tähän keväiseen rataskauteen :) käyttöönkin on jo päässyt, ja hyväksi todettu.

Kevätsiivouksen satoa

Keväinen aurinko on innostanut kaappien kevätsiivoukseen, ja sieltä on löytynyt läjä keskeneräisiä neuleita. Nyt olen saanut jopa jotain niistä valmiiksi. Enimmäisenä valmistui tämä pienemmän herran neuletakki, joka on jo jonkin aikaa odottanut viimeistelyä (osittain reilun koon vuoksi).

Tämän aloitin syksyllä, kun mieleni teki jotain simppeliä neulehommaa ilman, että tarvitsee liikoja ajatella. Ohje garnstudiolta, ja tällä kertaa noudatinkin sitä melko tarkkaan (harvinaista..). Mukavan mallinen kietaisuneule ainaoikein neuleena ja yhtenä kappaleena, mikä sen helpompaa. Tässä pääosassa on lanka. Dropsin delight on aivan ihana lanka, jonka värit ovat mielestäni upeat. Tässä kevääseen hieman syksyiset, mutta niin ihanat sävyt. Nyt lankaa kehuttuani, minulle sattui yksi kerä, jossa oli ilmeiseti valmistusvirhe. Lanka oli ohuempaa kuin tavallisesti, ja raidoitus pidempi, aivan kuin lanka olisi venynyt. Toisen etukappaleen ehdin jo neuloa, ja vasta toista vyyhteä aloittaessani tajusin virheen. Vasemmasta etukappaleesta tuli siis ohuempi, harvempi ja yksivärisempi kuin muusta neuleesta. En jaksanut enää purkaa, joten päätin kirjailla siihen vähän väriä, ja lopputuloksesta tulikin oikein mieluisa :)

Kyllä tällä pärjää lämpimät kevätpäivät ja kylmät kesäpäivätkin. Saa nähdä mahtuuko enää syksyllä.

Kuvia oli enemmänkin (ja parempia..) mutta joku digikeiju kävi ne syömässä. Toivottavasti näistä saa jotain irti :)

Mustaa ja valkoista laitetaan

Olen jo jonkin aikaa suunnitellut itselleni paksumpaa hupparimekkoa esimerkiksi collegesta. Yhtenä iltana selailin käsityölehtiä ja bongasin yhdestä sk:sta pikatikkiohjeena kollegemekon. Päätin ryhtyä toimeen. Kankaaksi valitsin jo kauan haudotun ihanaisen Nosh:in tähtijacquardin. Hylkäsin kuitenkin kyseisen ohjeen nopeasti ja etsin toisen (SK 2/13, raglanhyihainen mekko). Siitäkään ei jäänyt paljoa muuta kuin raglanhihat. Mekko muuttui matkalla tunikaksi, jonka jälkeen siitä tuli tällainen pusero.

 

Huppukin lyheni tällaiseksi kauluskseksi.

 

Kauluksen vuoren ribbikangas sekä resorit myös noshilta. Napit olen hamstrannut vanhasta takista. Tykkään hirveästi noista noshin kankaista, varsinkin jerseyt ovat aivan ylellisen pehmeitä etenkin lasten vaatteisiin. Tämä pusero on ihanan lämmin näin talveen, ja kevääseenkin.

Täytynee palata siihen mekkoon joskus toiste.

Tällä ompeleella osallistun HommaHuoneen värihaasteeseen. Maaliskuun haasteena on vastavärit ja väripari mustavalkoinen. Tällä kertaa lähdin liikkeelle mustavalkoisella. Mustavalkoinen on minun juttuni. Musta on hallinnut pitkään vaatekaapin siisältöä ja ollut lähes aina myös jotenkin osana sisustuksessa. Valkoinen keventää sitä ja luo kivan kontrastin. Nykyisin vaatekaappiin on alkanut eksyä paljon muitakin värejä, mutta mustavalkoinen on minulle perusvarma ratkaisu.

Vastaväripareista ajattelin kirjoittaa vielä oman postauksen jos ennätän. Jotain perusvaatetta siihen on jo valmiinakin.

Vaaleanpunaista unelmaa..

Eiku.. HommaHuoneen värihaasteessa helmikuu oli pastellikuu. Pastelliväreistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen vaalenapunainen, seuraavaksi pastellinen keltainen ja sininen. Eikä iske. Pidän enemmän voimakkaista väreistä. Mutta kyllähän sieltä hetken mietinnän jälkeen löytyi myös ihan kivoja sävyjä. Ainakin vihreä ja violetti menevät myös noin pastellisina. Pojilla, varsinkin pienemmällä, on jonkin verran pastellisia vaatteita. Omasta vaatekaapistani niitä saa kyllä etsimällä etsiä, ja lopulta saattaa jonkin yöpaidan löytää.

Tähän haasteeseen lähdin liikkeelle kangasvaraston ehdoilla. Aikani pengottuani löysin vaaleanvioletin trikookankaan, jonka olen saanut miehen isotädiltä (ihana ihminen, joka aina välillä tyhjentelee varastojaan minulle). Ihan noin yksinään väri oli mielestäni hieman valju, joten päätin hieman taiteilla. Taiteilunkin jälkeen paita kaipasi vielä lisää väriä, ja kun sopivaa ei löytynyt, valkoinen ylijäämätrikoo pääsi dylon-kylpyyn parin muun kankaan kanssa.

 

 Piirros pitää vielä vahvistaa, kunhan paita selviää ensimmäisestä pesusta.

Tästä tuli lopulta vähän tällainen kaiken kokeilupaita ilman mitään ohjeita. Pakko myöntää, että ilman tätä haastetta se olisi jäänyt varmaan kesken. Piirtely oli kyllä mukavaa, sitä aion tehdä jatkossakin. Ja eiköhän tuo paitakin joskus päälle eksy. Kesällä sitten..

Arkistojen kätköistä

Niin vaan tuo aika hujahtaa, enkä mitään ole valmiiksi saanut. Projekteja on työpöydällä monia, valmistunevat sitten rytinällä kun saan aikaa. Mutta sitä odotellessa voi vähän kaivella arkistoja.

Olen aina pitänyt itseäni poikien äitinä. Esikoisen kohdalla olin varma sukupuolesta sillä hetkellä, kun sain tietää odotavani häntä. Enkä tätä toistakaan odotellessa hirveän vaaleanpunaisia ajatuksia ajatellut. Mutta siinä vaiheessa, kun aloimme perheenlisäystä miettimään, puikoille eksyi melko tyttömäisiä lankoja. Pitsineule alkoi miellyttämään, ja oli tarve tehdä jotain aivan ihanaa.. Syntyi nämä:

 Lankana on novitan nalle luonnonvalkoinen ja kahta eri väristä kukkaketoa. Ohje mekkoon Garnstudiolta omilla muokkauksilla. Kukkaketo kuvioituu kauniisti itse, joten kirjoneuletta ei tässä mekossa ole. Kaarrokkeen kavennukset on tehty muodostamaan raglansaumat. Myös hihat lyhensin ja neuloin niihin tuon helman röyhelön. Noin 62-senttinen. Ihana, vaikka itse sanonkin :D

Mutta kuten osasin jo odottaa, meille syntyi poika  <3 Joten tämä rakkaudella tehty sai jäädä odottamaan pitäjäkseen toista rakkaudella tehtyä. Olisihan se oma pieni prinsessa aika ihana, mutta tämä saattaa löytää kodin myös jostain muualta ;)

Haasteena Sininen

Tartuin haasteeseen. Rakastan värejä (vaikkei se omassa pukeutumisessa useinkaan näy..) joten päätin tarttua HommaHuone blogin värihaasteeseen. Haasteessa sukelletaan vuoden ajan värien maailmaan niin, että joka kuukaudelle on oma teema. Tammikuun teemana oli sinisen sävyt.

Sinistä kohtaan minulla on ollut monenlaisia tunteita. Joskus nuorempana se oli lempivärini, kunnes siitä tuli inhokkivärini. Nykyään sinisen maailmasta löytyy uaeita mieluisia sävyjä, mutta edelleen myös inhokkivärini ovat sinisiä. Tällä hetkellä suosikkisiniseni on varmaankin petroolinsininen. Jostain syystä sen jälkeen, kun perheeseemme on siunaantunut poikalapsia, sinisen määrä elämässä on lisääntynyt. Omassa pukeutumisessa sinistä on ainoastaan farkuissa.

Kangaskaapissani oli jo jonkin aikaa lojunut pala sinipohjaista ötökkäkangasta, jonka vanhempi poika sieltä aika ajoin kaivoi. Innoissaan hän levitti kankaan lattialle ja kertoi mitä kaikkia ötököitä siinä oli. Sitten hän leikki ompelevansa siitä paidan isin tietokonetta käyttäen. Ja nyt sinistä pohtiessani päätin vihdoin tarttua tähän kankaaseen.

Ihan perus raglanhihainen paita siis. Etu- ja takakappale ötökkää, hihat kangaskapinan mustaa trikoota ja kanttaus sekä hihansuut keltaisra trikoota, jonka olen joskus jossain kangassäkissä saanut. Kuva on huono, mutta paita piti saada saman tien päälle. Ja eihän se pitkään puhtaana pysy kolmevuotiaan touhuissa, joten tähän on tyydyttävä.

Minulla on myös uusi ompelurakkaus. Pitkällisen tuskailun jälkeen vanha huskystarini sai väistyä uuden pfaff ambition 2.0 tieltä. En ihan noin hienoa konetta lähtenyt ostamaan, mutta paikallinen ompelukonekauppias oli hyvä puhumaan, ja teki tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Valitettavasti meillä ei ole ollut vielä uuden ambitionini kanssa aikaa tutustua niin hyvin, kuin olisin halunnut. Puolivuotiaan allergiatutkimukset ja huonosti nukutut yöt ovat johtaneet siihen, että minäkin nukun lähes aina kun se on mahdollista, joten harrasteaika on jäänyt valitettavan vähäiseksi. Mutta ah mikä autuus ja ihanuus, kun tätäkään ommellesa ei tarvinnut taistella kaksoisneulan kanssa kertaakaan! (Joskus ne pienet asiat <3<3) Mitä ihmeitä sillä saakaan aikaan kun pääsee vauhtiin :)

Ja ehdinpäs osallistua vielä tässä kuussa :) seuraavaksi haasteessa pastellivärit, jotka ovatkin sitten se toinen inhokki.. Tästä tulee mielenkiintoista :)